Eilen iltatöillä aloitettiin vasikkakarsinoiden tyhjennys. Taivas oli peittynyt tummiin, lähes mustiin pilviin. Pauke alkoikin lypsyn kanssa yhtäaikaa. Sähköt pätkivät vähän väliä. Koneet tipahtelivat sitä mukaa alas, kun sähköt hävisivät. Yhdisteellekin laitoin lopulta koneen kolme kertaa.  Lehmä ihmetteli menoa. 

Alkoi satamaan. Meteli katolla oli sitä luokkaa, että meidän piti asemalla ja lehmäpuolellla anopin kanssa huutaa, että kuuli mitä toinen sanoi. Ajoimme molemmat asemalle porukkaa ja alkoi tuulemaan ulkona järveltä päin. Tuuli paiskasi sateen ja rakeet suoraan avoimesta verhoseinästä sisälle. Me kastuimme salamannopeasti litimäriksi ja lehmät seisoivat parsilla ja nuolivat sisään tulevaa sadetta. Se oli niin hassun näköistä, että oli pakko nauraa. Parret peseytyivät kerralla. Olipa inhokki olo, kun haalari oli takaa niskasta kumppareihin läpimärkä. Siinäpä ryysyt töitä tehden kuivahtivat. 

Paskakin tuli pestyä kauhassa matkan aikana kuivalantalaan.

Ammulle luin madonluvut. Koneen pudotti ainakin viisi kertaa. Olin lopulta niin kypsä, että uhkasin laittaa elukan autoon. Ei takuulla seiso minun rivissäni muualla, kuin viimeisellä paikalla!