Avasin asemalle menevän oven ja oli tippua sankot kourista.  Aromi makasi pihan puoleisessa rivissä ensimmäisenä ja sekalainen sakki ammuja seisoi perässä. Kaikki mahdolliset paikat oli paskottu täyteen.  Avasin ensin poismenoportin ja sitten aseman portin ja kehoitin typeryksiä suorimaan matkoihinsa ja vähän äkkiä.

Yllättävän liukasliikkeisesti kantturat siiryivät syöntipuolelle. Sanoisin jopa hieman häpeissään.  Katsoin mikä mätti. Takaportti oli ilmeisesti jäänyt auki ja riiviöt olivat sisäportin kiskoneet irti ja se makasi kaiken paskan alla käytävällä. Loput portista retkotti auki.

Käärin hihat ja kävin kaivamassa irronneen osa pestäväksi. Sitten vaan nupit kaakkoon ja letkulla pesemään sitä kaikkea hävityksen kauhistusta. Saikin ihan urakalla loiskia. Lopuksi vetelin lastalla kaikki siistiksi.

Anopin tultua navetalle, nostimme portin paikalleen.

Kuulin, että lomittajien ollessa keskenään oli ilmeisesti poistumispuolen portti jäänyt epähuomiossa auki ja nämä näppärä sorkkaiset säätäjät olivat mielensä kyllyydestä käyneet irroittelemassa vaikka sun mitä letkuja ja johtoja. Arvaankin jo ketkä elikot ovat pääpurkajina toimineet.

Lypsyt meni lennossa vanhalla rutiinilla, silloin kun tuumaan ja toimeen päästiin tarttumaan. Kumpikaan hieho ei ole tänä aikana vielä ratkennut. Ammu on lääkkeellä, sillä kaksi vedintä soluttaa. Ei yhtään hyvä.