Aamulla tapani mukaan tehtyäni esivalmistelut, aloin ajaa syöntipuolelta porukkaa lypsypuolelle. Avasin portin asemalta syöntipuolelle. Lantakäytävä lainehti verestä!!! Ajattelin sen olevan Äpylin jälkeisveriä,  jos jotain rutaleita vielä tullut. Vaikka olihan tuosta poikimisesta jo toki aikaa.

Ajoin elukan ylös ja katselin hieman tarkemmin sitä verta. Nyt ei täsmännyt. Liikaa valkoista veren seassa. Isoja hyytymiä uiskenteli veren seassa. Vilkaisu mahan alle varmisti epäilykseni. Se eilinen takavedin, jonka sidoin polkeman takia. Sitä koko pahuksen vedintä ei enää ollut olemassakaan. Koko vedin oli juurta myöten poikki!!! Jäljellä oli vain verinen reikä! Tosi siististi oli poikki. Mitään reikaleita ei roikkunut reunoista.

Ajoin koko remmin kauemmaksi ja vetelin parrelta kaikki mikä lähti. Sitten hain maitohuoneesta sankollisen vettä ja huuhtelin parren. Annoin hetken liota. Sillä välin hain desinfiointi-jauhetta. Vielä kertaalleen vetelin kolalla irtonaiset veks. Nyt kylvin jauhetta parrelle paksun kerroksen. Sillä veri on mitä parhainta kasvualustaa kaikille pöpöille.

Ajoin koko porukan lypsypuolelle ja laitoin portin kiinni. Kolan jätin tyhjälle puolelle ja kipaisin hakemaan asemalta vedinkastopullon. Suihkutin koko reijän täyteen vedinkastoa, siinä on jodia. Ehkäisemään tulehdusta. Saapa nähdä...

Nyt siivosin tyhjän puolen kokonaan ja työnsin paskat mammalan puolelta kouruun. Venlan koettaessa häiritä parhaansa mukaan.

Nytpä saattoi ottaa Äpylin missä välissä vaan lypsylle, sillä tuo puuttuva vedin oli se soluttava vedin. Tarkastelin asemalla tarkemmin vauriota. Ei mitään tehtävissä. Pitää odottaa lääkkeet lihoista ja autoon. Koneen sain muihin vetimiin ja seisotin elukkaa niin kauan asemalla, että reijästä valui viimeisetkin maitopisarat ulos. Lypsyn jälkeen poistin edessä seisoneet kantturat ja Äpyli sai jäädä ensimmäiseksi. Sitten vaan nenusta kiinni ja juotin pakkopullana särkylääkkeet nassuun. Sinne meni ja elukka karsinaan.  Täytyy sanoa, että ilmankin tätä olis pärjänny!