Että osasikin olla märkä kenttä. Vettä vuodatti vielä kaiken kuran varmentamiseksi yhden pilvellisen ennen tuntia. Se hetki istuttiin turvallisesti voikkarin uumenissa.

Tunnille kavionsa kastelemaan saapuivat : Liepu-Riku-Roi ja Viki. Mökö Liepulla ja minä Rikulla.  Taivuttelua kentän halki päädystä päätyyn ensin ravissa. Sitten pääty-ympyrällä asettamista sisään ja ulos.  Herättelylaukat otettiin siinä ympyrällä kaikki neljä yhtäaikaa.

Laukkatehtävässä oli tarkoitus ottaa päädystä keskelle suoraan ja asettaa pelkästään päätä oikealle ja vasemmalle. Hitsi, että oli vaikeaa vasemmassa laukassa. Meni ihan penkin alle. Kerran Riku oli kompastua nurin, mutta ihmeen kaupalla pysyi pystyssä. Minä kyllä pysyin selässä. (paitsi jos olisi kaatunut, olisin ottanut elämäni ilmalennon)

Oikeassa laukassa meni upeasti. Muita en joutanut kyyläämään, keskityin täysillä mokaamaan.

Lopuksi vielä pääty-ympyrällä harkkaravia. Rikun selässä saa ihan oikeasti miettiä, miten istun. Sillä siinä pompottaa aivan erkisti. Alkoi se lopulta sujumaan ja sitten jo kevennettiinkin. Ravata rupsuteltiin loppuravit koko kentällä ja sitten käpyttelemään. Loppukäynnin ajaksi riipaisin jalustimet jalasta ja annoin koipieni levätä.