Aamulla Valmet makasi lantakäytävällä lypsypuolella. Ajettiin se ylös, toisella nousi. Kiireesti asemalle viimeiselle paikalle ja lypsettiin käsin. Sai lypsyn jälkeen rauhassa astella syömään ja lepäämään. Katsoin myöhemmin, kun rouva makasi välikäytävällä. Ajoin ylös ja toisella kerralla nousi. Tuin kolalla toista jalkaa.

Iltatöillä rouva makasi samalla puolella puoleksi parrella ja puoleksi lantakäytävällä. Siitä nousi taas toisella yrittämällä ja jäi parrelle.

Otin kuvan, kun rouvat ovat kansoittaneet aseman:

Asemalle riviin mahtuu viisi ja odotustilaan viisi. Portin saa kiinni, etteivät livistä.

Kesken lypsyjen katkesi sähköt! Tuli aivan säkkipimeää. Ei nähnyt ei sitten yhtään mitään. Lähdin käsikopelolla hapuilemman kohti maitohuonetta. Onneksi mielessä on reitti, jonka näkee. Löysin takin taskusta otsalamppuni ja menin pelastamaan sankkoon kokoojapöntöstä valuvia maitoja. Samantien sähköt palasivat. Käynnistin koneen.Laitoin siinä samassa maidot menemään tankkiin.

Sitten asemalle laittamaan koneet takaisin lehmiin. Nuoriso huuteli vastalauseitaan äkkipimennyksestä.

Lypsettiin sitten loppua kohti.  Otin Valmetin asemalle, niin että se jäi ensimmäiselle paikalle lopulta. Otin letkun tankista ja aloin lypsää lääkelehmiä. Apassin kinttu on pantava koneen laiton ajaksi kiinni, sitten kun kone on paikallaan sen voi laskea irti. Muuten saa kaviosta..

Valmetin lypsin kahdella koneella. Siksi, kun ensimmäisessä koneessa oli vain yksi puhdas lypsin. Yhdellä pistin etusen tankkin (toinen etunen ummessa) ja takasiin laitoin toisen koneen, kas näin:

Juu ja Alaskan lehmävasikan nimeksi tuli Iglu.