Aamulla starttasin laskujen maksuun. Sieltä piti taas sinne lähimpään lähteä, kun Siwassa odotti paketti. Kävin esin paketin ja sitten ajoin Tokmannille. Löysin sieltä pari puseroa ja yhdet leggarit. Halavalla, jos saa mainostaa. Piti löytääkin pusero perjantaisiin hautajaisiin -taas vaihteeksi- . Tänä vuonna viidet hautajaiset, joissa läsnä kolmissa... huh huh!

Pihamyymälästä ostin kaksi pionintainta ja kaksi avomaankurkun tainta.

Sitten ajoin keskustaan ja tiimariin. Josta ilokseni löysin neliömallisia kirjekuoria. Ne olivatki ihan finaalissa, loppu, slut. Ja parit kartongit. Ja vähän muuta..

SItten vaan kotia kohti.

Kotona purin ostokset, laitoin raparperi-vattupiirakan uuniin ja kävin kääntelemässä maata taimille. Alkoi satamaan. Päätin, etten sitten ala vesisateessa itseäni viruttamaan, vaan istutan taimet myöhemmin. Alkoi sataa kaatamalla.

Odotin piiraan uunista ja otin joutessani kahvia ja pari rinkeliä työnalle.

Nautinoaineen hörpittyäni, lähdin patistelemaan Nallea avukseni. Nalle tuli marmattaen paikalle ja pakotin ottamaan käärön kainaloonsa. Nimittäin petauspatjamme, Nappu kusaisi siihen. Kannatin hökötyksen Nallella maitohuoneeseen. Jossa sen pesinkin ja jätin valumaan tankin taakse telineelle. Saattaapi siinä useampi päivä hulahtaa, ennenko alkaa vasta kuivamaan..

Mennessä navetalle ohi hurautti lietelasti:

Urakoitsija siinä lähdössä lietteenajoon. On taas joka keväinen paskasouvi pyörähtänyt käyntiin.

Navetan puolella pyrähdin sen verran, että nappasin Akanan vasikasta kuvat:

Akanan vasikka on suoraan alenevassa polvessa Kipinä-vainaan jälkeläinen. (Kipinä - Riisi - Vehnä- Akana- vasikka ) Kipinän piti astella uuteen navettaan ensimmäisenä, mutta se pitikin juuri ennen h-hetkeä armahtaa ikuiseen uneen. Kipinä oli sitten kiltti lehmä. Muistan, kun se kerran kesällä sai coli:n vetimeen, kävin minä sitä lypsämässä navetassa puolenpäivän paikkeilla, kun toiset kantturat laitumella samaan aikaan iloisesti ammahtelivat. Se antoi minun kärsivällisesti lypsää käsin kipeän vetimensä tyhjiin ja sitten laskin sen lopuksi päivää laitumelle muiden seuraksi.

Kipinästä muistan toisenkin jutun. Sille oli vaihdettu parsipaikka toiselle puolelle navettaa ja se tunki aina vanhalle paikalleen tullessaan ulkoa. Kerran satuin ennättämään sen eteen käytävälle ja siinä seisottiin napit vastatusten. Kipinällä oli silloin kunnioitusta herättävät sarvet. Anoppi kehotti minua siirtymään, että käännettäisiin lehmä vanhalla paikalla ympäri ja ajettaisiin toiselle puolelle. Kyllä siinä sitten kävi niin, että se oli lehmä joka peruutti edelläni takasin ulos. Jotta minä meistä olin se suurempi jääräpää.. Pitänee etsiä joku kerta valokuva Kipinästä.