Eilen illalla, kun sain soiton kännyyn että Ammulta on vedet menny läksin navetalle, kuin telkkä pöntöstä. En varmana ole ikinä juossut yhtä lujaa navettaan. Luojan kiitos, että se sijaitsee alamäessä!

Sorkat olivat vilahtaneet jo.

Sitten vetämään. Ammu makasi tietenkin oikein ahtaasti nurkassa. Toinen meistä veti karsinan ulkopuolella ketjuilla ja minä seisoin ahterin takana ja levitin parhaani mukaan Ammun paikkoja ja välillä kaivoin turpaa esiin ja kiskoin avuksi kintuista. Ammulla oli tosi ahdas ulkosynnytin. Kiskoin kaikin voimin, hyvä ettei silmämunat pullahtaneet omasta päästäni pellolle.

Sitten vasikka mulahti pellolle. Ja sitä vasikkaa riitti!!

Ammu hyppäsi salamana sorkilleen ja alkoin luuttuamaan vasikkaansa.

Ammu vaan oli aika kovakourainen emä. Se kyllä hoiti hyvin, mutta touhusi niin innokkaasti vasikkansa ympärillä ettei varonut. Siispä pöllittiin pentu. Annettiin vielä hetkinen nuoleksia pöydältä käsin. Sitten pentulan ovesta sisään. Ammu jäi navettaan ammumaan niin että seinät raikui!!

Niin, sonnihan sieltä tuli.