Pääkouru oli ainakin ihan tupaten täysi. Hätistin anopin sitä vajuttamaan paskapömpeliin. Korkeanpaikankammoisena se tehtävä jää kyllä välistä. No, ei sinne pömpeliin kiivetä minnekään katolle, vaan se laitos on syvä!! Useampi metri maan syövereihin. Yök, jo katsominen heittää vatsan sisällykset kerien kohti ääntä ja siinä rytäkässä tulisi kyllä suoletkin samaa tietä ylös...

Enya jatkoi kiljumistaan. Se kun näkee jonkun liikkuvan käytävällä, niin oikeen usealla oktaavilla ääni nousee. Tekisi mieli käydä tunkemassa kuuma peruna elukan kulkkuun!!!

Venla suuttui tänä aamuna, eikä tullut asemalla mitenkään perin. Anoppi ajoi sen asemalle tulo portilta parit kerrat pois, otti rouva nokkiinsa. Avulias taas olisi tulossa joka väliin asemalle. Aina ajettava pois, kun lääkelehmät lypsetään viimeisenä sitten kun letku on jo poissa tankista.

Aromin lypsin tänäkin aamuna välissä. Vähän se yritti uhitella, mutta en välittänyt sen koipien nostelusta joten se tyytyi kohtaloonsa ja seisoi aloillaan.

Iltatöiltä pinnaan -luvalla- sillä vien Mökön ja Hepun kaupungille katselemaan halvennuksia. Mökölle pitäisi löytää ainakin talviratsastustakki. Ja jos onni oikein innostuu potkiskelemaan, molemmille talviratsastushousut.

Kaksosille vaatetta mielessä ja yksi keijumekko. Jos loppuisi ainainen vääntäminen noista kahdesta mekosta...