Postauksen navetasta lupasin jo illaksi, mutta se mun iltani otti ja venähti. Tulin navetasta ja kysyin Mököltä oliko jo piikittänyt Wäinön ja antanut kissoille iltaruoan. Ei ollut. Sitten vaan muina neiteinä paukautti, että neulat on loppu. Kuulkaa, eipä ollut vaihtoehtoja. Oli pakko ottaa autoavaimet kätösiin ja lähteä varta vasten kaupunkiin ostamaan apteekista lisää. Lähimpään aukiolevaan oli matkaa se 30km/sivu. Otin Hepun mukaani, sillä olin palkan lisäksi luvannut ostaa hänelle kaupasta suurimman jäätelön mikä löytyy.

Isolle tielle tultuamme, edessämme ajoi ilmeisesti nuorison täyttämä auto. Kuski ajoi kummallisesti. Välillä sikahiljaa ja välillä suorastaa kaahasi. Sitten alkoi lennellä tyhjiä oluttölkkejä satasen vauhdissa tielle. Onneksi sain väistettyä, oli tuulilasiin pamahtaa se ensimmäinen. Kun pääsimme nelikaistaiselle kuljettaja kiihdytti vauhtia. Ajoi todella lujaa. Kaikenlaisia hulluja! 

Me pääsimme kuitenkin onnellisesti kaupunkiin ja ekan apteekin luona tärppäsi heti, se oli auki. Nyt ei lopu neulat ihan huomenna. Ostin sadan kappaleen laatikon.

Sitten oli täytettävä lupaus. Ajettiin ABC:lle ja otettiin ensin vähän syötävää ja jälkkäriksi ne jätskit. Heppu ei ollut ahne, vaan halusi ihan tavallisen tikkujäätelön.

Sitten täytin toisen lupauksen. Ajettiin suoraan lintutornille ihailemaan auringonlaskua ja lintuja. Annoin Hepun katsella kameran linssin läpi lintusia. Se kun toimii kuten kiikari. Otin muutaman kuvan ja sitten lähdettiin kotimatkalle, alkoi olla aika viileä.