Yö kului taas rattoisasti. Nappu valvotti minua kolmeen! riehumalla sängyssämme. Potki ja hakkasi päällään. En mahtunut kertakaikkiaan meidän sänkyyn ja nousin pois. Kolmelta lopulta nukahdin... Neidit herättelivät siihen normaalisatsit. Kaksoset sitten aamulla pirteinä halusivat nousta kahdeksan kieppeillä. En yhtään edes muista, nukuinko pätkääkään.

Päivällä tuli "pitkänmatkan" vieraita, Savon :stä. Kummipoika vanhempineen. Annoin sitten ensimmäisen joulukorttini. Koska sain ensimmäiseni itsekin ja kauniin punaisen tulilatvan ja sen suklaahommelin pistin piiloon.

Kaksoset siinä ottivat päikkärit mukavasti, saimme siis kahvitella rauhassa. Ilman kerjureita ja kiipeiljöitä. Kaikki maailman kuulumiset myös vaihdettiin. 

Tässä Hatti ja Vattikin on heränneet seurustelemaan:

"Mitenniin traktorit eivät ole tyttöjenleluja??": Vatti kysyy.

Siinäpä sitten päivä vierähti ja piti saatella vieraat kotimatkalle. Ja jatkoin siitä alamäkeen, kohti Ammulaa. Päivällä siemennettiin Sussu ja Vikkelä sekä tarkastettiin Uuniomena. Joka Luojalle isoniso kiitos, oli tiine! Ilmoitan taivaskyytiin ihra-Yrtin ja Ursan. Kauhean kipeää tekee laittaa Ursa kyytiin, mutta sen jalat ovat tosi kipeät, en halua katsella sen vaivalloista nousemista ja liikkumista. Lisäksi se on kaks´tissi. 

Laitoin siis aseman ja maitohuoneen valmiiksi ja pyykkikoneen jumpsuttamaan lypsyrättejä. Sillä aikaa vasikoiden maito oli lämmennyt ja juotin Eristeen ja Ex-Hutsun. Lähdin pöydän kimppuun. Viskelin sapuskat hiehoille, umpioille ja vasikoille. Pesin tuttisankot, maitosankon ja lämmittimen sekä kaksi juomakaukaloa. Kaukalot jätin tällä kertaa eläinlääkintätilan puolelle kuivamaan. Kävin vielä asemalla laittamassa toisen puolen lypsyyn, ennenkuin poistuin Ammulasta tupaan.

Ratsastus alkoi taas tapansa mukaan viideltä. Kylläpä oli aivan erityisen pimeä matka tallille. Kaikki, siis ihan kaikki lumet ottivat ja sulivat veks tänä viikonloppuna.

Tunnilla taisi olla viisi ratsukkoa. Riku-Liepu-Roi-Prinssi ja Viki. Mökö Roilla ja minä Prinssillä, sillä tunnilla oli tyttö joka tarvitsi varman ratsun. Prinssihän ei ole, sillä jokaisessa puskassa voi piileä vihreänruskea menninkäinen. Tälläkin tunnilla herran korvat pyörivät kuin helikopterit. Jokaista puskaa piti tarkkaan vahdata ohimennessä. Muutoin poni käyttäytyi siivosti. Mutta se ei halunnut jäädä yksin, vaan pyrkiytyi toisten hännässä kulkemaan. Tiedä, vaikka ne menninkäiset olisivat tulleet puskista kimppuun...

Tehtävänä oli ratsastaa ensin kaaria. Molempiin suuntiin kaksi kertaa.Harjoitusravissa ratsastettiin ensin kaviouraa päätyyn, jossa tehtiin kulmankatkaisija. Siitä käännettiin takaisin tulosuuntaan ja väistätettiin pohkeella takaisin uralle. Kun päästiin uralle, nostettiin heti perään laukka. Tämäkin tehtävä molempiin suuntiin ja kaksi kertaa. Prinssin kanssa homma toimi hienosti. Voin sanoa, että kerta kerran jälkeen paransin. Loppukäynnin jälkeen otettiin keskelle ja kukin vei itse ratsunsa talliin ja riisui varusteet. Hirmuisen kiva tunti, jälleen kerran.

Kotiin kun tultiin, otin pikaisen suihkun ja pakattiin Nappu autoon isännän kera. Lähdettiin citymarkettiin. Siellä oli tänään joulunavajaiset ja minä en halunnut ruuhka-aikaan sinne, joten päätettiin illaksi jättää käynti. Syy oli myös se, että posti  toi jo aijemmin muutaman kivan alennuskupongin. Nappu sai uudet hienot talvikengät, entisiin ei oikein villasukan kanssa varpaat taipuneet. Ja leluosastolta kärryihin piilotettiin yksi Napun joululahja...

Ajettiin sitten kolmestaan vielä abcdefg...-asemalle iltapalalle. Nappukin söi, jotta napa ruskasi. Isin piti vallan kantaa tyttö autoon. 

Kotosalla isi alkoi laittaa Nappua nukkumaan, Heppu ja Mökö raahustivat iltatarkille. Minä, Nalle ja kaksoset jäätiin vielä tupaan. Minulla oli Vatti sylissä ja Nalle istui matkan päässä meistä jumppapalloni päällä. Hatti piti pöydänlaidasta kiinni ja yht´äkkiä varoittamatta, Hatti lähti kävelemään kohti sohvaa!!! Hatti mennä naposteli parin metrin matkan noin vain. Sitten syöksyi mahalleen. Minä, Vatti ja Nalle tuijotimme Hattia haavit auki!! Hetken Hatti itkeä tyrski mahalaskun jälkeen, mutta sitten kasvoille levisi oivalluksen hymy; "minä kävelin!!" Hatin naama loisti ja hän taputti itselleen, Vatti taputti myös kuuliaisena perästä.

Suuremmoinen päivä, kertakaikkisesti.