Joulun parhaan lahjan sain tänä aamuna. (sori vaan kaikille) Takapihalle aidan yli hyppäsi ne kolme ihanaa metsäkaurista ja minä tein varmaan pitkän putken vaihtamisen maailmanennätyksen! Puhumattakaan, että kamera piti hakea toiselta puoleta taloa..

Aamupalan jälkeen lähdettiin isännyksen ja Napun kanssa kiertämään hautausmaat. Aattona ei olisi enää mitenkään revennyt viemään kynttilöitä. Kävimme nimittäin appiukkoa katsomassa palvelutalolla. Mukana oli tuolloin meidän lisäksi Nappu ja Heppu. Tulomatka oli katastrofi, Nappu karjui ja kirkui niin, että lopulta oksensi autoon päälleen... ihanaa...

Heppoja oli laitumella matkan varrella:

Haudoilla oli todella kylmä. Ei jääty tunnelmoimaan, vaan reippaasti laitettiin lyhdyt palamaan. Laitoin äidin vanhempien haudalle, isotädille ja isoisovanhemmille kynttilät sekä isän vanhemmille ja tädille. Tänään onkin kulunut päivälleen 22 vuotta Napun kaiman, isänäidin poismenosta. Kaipaus ei varmaan hellitä ikinä...

Päätimme autoon palattuamme, että viemme kylän hautausmaalle kynttilät muualle haudattujen paikkaan kaikille muille. Sillä erkkikään ei olisi kestänyt yhtään enempää kylmää. Auton mittari näytti -23 astetta, vaikka ei tuullut yhtään oli tosi hyytävää. Nappu oli ainoa, jota ei kylmänyt. Me vanhemmat oltiin aivan tönkköjä. Mullakaan kun ei ole oikeastaan mitään talvivehkeitä, niin tottahan se viilee on..

Jo mennessä kaupunkiin nähtiin tämä. Jollakin on joulukiire tyssännyt lumihankeen ja kunnolla. Vauhtia on pitänyt olla kunnolla, auto oli sen verran syvälle uponnut:

Veikkaan, ettei kuskilla ole ollut puhtoiset jauhot pussissa.

Kylältä tultua, tuli kerrankin kuvattua oman kätten jäljet:

Aina on pitänyt, vaan ei ole muistanut. Lumi on peittänyt osan paaleista.

Pakkasta oli muuten äskettäin mittarissa -27,9 astetta. Lisää tunnelmakuvia täällä .