...kaunis puutarha. Siellä oli kukkapenkkejä valmiina kukoistukseen. Olihan kevät. Kukkapenkistä alkoikin pian puskea toinen toistaan kauniinpia kukkasia. Yhdessä penkissä kasvoi narsisseja. Yksi niistä kasvoi penkin päässä, hieman erillään.

Tuli kukinnan aika. Toinen toistaan kauniinpia torvinarsisseja, tulppaaneita, krookuksia ja  monía monia muita ihanuuksia alkoi kukoistaa. Yksi narsissi alkoi kuitenkin huomautella toisille milloin mistäkin. Milloin kelläkin oli sen mielestä väärän väriset lehdet, väärä pituus varressa, liian keltainen, liian haalea. Mikään ei ollut sen mielestä oikein. Toiset olivat sen mielestä niin epäonnistuneita yksilöitä, että ne olisi pitänyt kaivaa sipuleineen päivineen irti maasta.

 Paitsi se itse. Se oli täydellinen narsissi. Lopulta narsissi alkoi jo huudella toisillekin kukille. Tulppaaneille, krookuksille ja monille muille. Se alkoi räkyttää jopa puutarhurille. Toisten kukkien mielestä ruohonleikkuupäivät olivat parhaita. Koska meteli puutarhassa oli silloin sanoinkuvaamaton. Ja mikä parasta, ne eivät kuulleet itseään täynnä olevan narsissin jäkytystä. Ne alkoivat jo pyytää puutarhurilta, että hän istuttaisi muut narsissit toiseen paikkaan. Ettei niiden tarvitsisi kuunnella enää tuota ilkimystä. Täydellinen narsissi loukkaantui juurimukulaansa myöten.

Niinpä puutarhuri lakkasi kastelemasta tuota ilkeämielistä narsissia ja se alkoi lakastua nopeammin, kuin muut. Yhä narsissi jaksoi räyhätä toisille. Lopulta se kuivui.

Toisetkin narsissit lakastuivat sitten aikanaan , mutta paljon myöhemmin. Tuli kesä, syksy ja talvi. Taas tuli ihana kevät. Narsissit ja muut kevätkukat alkoivat puskea innolla maasta. Mutta täydellinen narsissi ei noussut. Se oli kupsahtanut edellellisenä keväänä. Mitä tästä opimme.

Sen pituinen se.