Hengitys pakkasen tahtiin taas höyrysi, kun uralle kirmasivat: Riku-Liepu-Viki ja Prinssi. Mökö Liepulla ja minä vaihteeksi Vikillä. Hepat olivat viettäneet laiskan viikon pakkasten takia ja epäilin joutuvani hikoilemaan Vikin kanssa. Eikä epäilyt menneet metsään. Jo ensimmäisten ravitusten aikana, hikihelmet kihosivat otsalle! Vikiä sai taas ajaa pohkeet kuumottaen eteenpäin.

Ensiksi ravissa ratsastettiin kunnon kaaria. Piti suoristaa kaarron jälkeen, ennen seuraavaa kaarretta. Ope vahti silmä kovana.

Sitten heräteltiin hepat laukoilla. Hevoset ensin laukkasivat ja sitten ponit. Pohkeistin Vikiä laukassa oikein kunnolla. Sai poika juosta. Sama toisessa laukassa.

Välillä käyntiä tepsuteltiin ja sitten laukkatehtävän kimppuun. Laukattiin aina vuorotellen, toiset saivat silloin puikkia pakoon. Toisessa päädyssä ratsastettiin kulma. Keskitötteröltä voltti. Iso voltti ja keskitötterölle palatessa käyntiin. Käynnistä suoraan laukka. Olin juuri ennnen tehtäväntekoa ripsaissut raipalla patalaiskaa Vikiä ja laukassa herra innostui ihan liikaa.  Kaikille oli moitittavaa.  Teimme ensin kaksi kertaa joka iikka ja sitten vaihdettiin suuntaa. Tässä oikeassa laukassa tehtävä meni paremmin.

Loppuravin Viki-herran ravasi kunnolla. Nyt se vasta oli herännyt hommiin. Loppuraviin yllytin oikein reippaasti ravaamaan. Loppukäynnin jälkeen oli aika luovuttaa ratsu seuraavalle.