Eilen oli ratsastustunti. Saimme valita: joko Riku tai Liepu. Mökö valitsi Rikun. Tallin suurimman hevosen. Minun piti pärjätä Liepulla. Muistin miten hankalaa Mököllä oli sen kanssa ekalla kerralla. Kun nousin sen selkään niin *huu*, kylläpäs huipulla tuuleksi.

Mököllä meni hienosti koko tunti, olihan takana viikko intessiivistä harjoittelua. Minulla meni sitten ei niin hienosti. Harjoitusravissa hyppyytti ihan oikeasti ja laukka hirvitti. Toisella käpälällä piti pitää kiinni satulasta. Kerran meinasin tulla alas ihan oikeasti. Mutta siitäkin selvittiin. Toiset tekivät laukkatehtävätkin, minulla oli lupa laukata pitkät sivut. Kyllä se loppua kohti alkoi menemään paremmin. Kevennetyssä ravissa oli omituista, kun olen tottunut Vikin singeriin. Ei tarvinnut keventää niin maanperusteellisesti. Minulla ei ollut vaikeuksia saada sitä liikkumaan, pikemminkin pidätellä sai kaksin käsin. 

Sanoin kyllä tunnin lopuksi opelle, että ei taida Liepu olla ihan vielä minun hevonen.   Ope oli samaa mieltä. Tällä tunnilla vaan oli kaksi pienempää tyttöä ratsimassa ja toiselle piti antaa Viki. Vaan en minä valita, ratsastamassa on aina ilo käydä!