Ihmiskunnan historiassa on kerrontoja joistakin ihmisistä, joiden elämässä on ollut jatkuvasti onnettomuuksia. Sellaisia ovat mm. Vanhan Testamentin Job ja Ruunebergin kuvaama Saarijärven Paavo. Näille molemmille lopulta onnen päivä paistoi ja he saivat Jumalalta takaisin moninkertaisena sen minkä he aiemmin olivat kadottaneet.

Kun muistelemme Reetin elämän vaiheita, näemme että tälle kärsimyksen miehelle tälläistä onnellista käännettä ei koskaan tullut. Silti tämä Reeti ei pahempienkaan sallimusten kohdatessa napissut Jumalaansa vastaan kuten Raamatun Job teki, vaan kuten Saarijärven Paavo, Reetikin uskoi, että nämä hänen kohdalleen tulleet onnettomuudet ovat Taivaallisen Isän rakkaudenosoituksia häntä suurta syhtistä kohtaan. Varmasti asia on siten, että ilman tälläistä vuorenvarmaa uskoa Kaikkivaltiaan armollisen apuun, tämä lakkaamattomien onnettomuuksien mies olisi murtunut saamiensa kolhujen alle.

Lienee oikein, kun oletan että Reetinkin kotoisessa elämässä sentään oli hetkiä, jolloin elämä tuntui elämisen arvoiselta. Toiseen avioon mentyään meni muutama vuosi, että eläinvahinkoja lukuunottamatta, pahempia vastuksia ei sattunut. Perheen lapset vaurastuivat ja alkoivat olla avuksi kevyemmissä askareissa. Kesäiset hallayöt tekivät myös kiusaa, samoin kuin karhut, joiden suku ei näkynyt vähenevän vaikka niitä sekä talvella että kesällä ammuttiin. Kaksi kertaa sattui, että keväällä mennessään päästetystä karjasta lehmä tappoi itsensä liejuun, jonne hukkui. Olivat tavoitelleet tuoreita saraheinän oraita.

Sitten tuli paikkakunnalle suuren surman aika. Kansan kesken sitä sanoittiin vilutaudiksi. Nykyisin tiedämme, että silloin raivoisi rankka lavantauti-epidemia, joka Pielisen ympäristöpitäjissä surmasi muutamassa kuukaudessa monta sataa ihmistä. Tämän rutonomaisen taudin pasilikot löysivät tiensä Kourun Reetin kotiin. Koko muu perhe Reetiä lukuuottamatta olivat tämän taudin kourissa. Siis nuori vaimo Riitta ja entisen eukon lapsia Juho-Heikki, Anna ja Riitta. Itse Reeti kertoi minulle myöhemmin, miten tiukalla hän oli silloin kun olisi pitänyt hoitaa sairaita, joille hän ei mitään tainnut ja olisi pitänyt hoitaa karjaa ja lypsää lehmät, vaikka hän ei sitä taitoa osannut. Naapureista ei ollut mitään apua, kun sielläkin viruttiin vuoteissa ja ruumiskirstuja olisi pitänyt olla, mutta kun nikkaritkin olivat horkassa ei niitäkään meinannut mistään saada.