Ratsastus meinasi tökkääntyä tältä päivältä kerta laakista. Aamulla lomittaja soitti kuudelta, että on kipeänä. Työt alkaa puoli kuusi. Herää kysymys: sairauden laadusta. Jos on kipeänä, niin soittanee jo ennen töiden alkua. Isäntä meni kiltisti navettaan ja teki yksin koko karjan työt.

Nyt siellä on kaverina Heppu (11vee).Nalle on kipeänä.

Sain kuitenkin todella lyhyellä varoitusajalla lapsenvahdeiksi anopin ja isännän kummitädin, joka oli käymässä näillä nurkilla. Siitä suuri kiitos heille. No, anoppi katseli vaan päältä.

Matkan varrelta kaappasimme kyytimme Mökön koulukaverin ja suunnistimme tallille. Fiiu nokitettiin heti töihin. Taluttamaan pikkutytölle ponia. Mökö ratsutteli Papalla ja minä taas Mammalla. Hyvin meni tälläkin kertaa. Mökön ja minun piti ratsastaa ilman jalustimia. Tällä kertaa se meni minusta paremmin. Puhun siis vaan omasta puolestani. Me jopa laukkasimme ilman jalustimia, eikä se ollut ollenkaan vaikeaa.

Mutta sitten.... Mamma alkoi ontua. Sanoin opelle, että ei tästä mitään tule. Ei Mamma pysty. Niimpä minun ratsastukset oli ratsastettu. Mutta ei se Mamman vika ollut. Vein Mamman Fiiun kanssa takaisin tallille. Riisuttiin varusteet ja jätettiin syömään. Toin Mammalle pussillisen omenan makuisia hevosen karkkeja. Annoin sille kolme namia ennen tuntia. Jätin pussin Mamman varustekoriin. Saa herkutella muinakin päivänä.

Voipi olla, että ensi kerralla on allani aivan toinen hepo.