Lähdinpä sitten ihan issekseni navetalle, kun se uusi elämäkin oli kuvattavana. Nappula oli jo vasikkakarsinassa, kun se oli karannut emältään ja juoksennellut jo pitkin ruokintapöytää...

Ekaksi nyhdin pellon vierestä ison äpärillisen tuoretta heinää. Ämpärin istutin Ursan eteen. Sitten kävin ruokintapöydän kimppuun. Työnsin lapiolla sapuskat takaisin lehmien eteen. Sitten menin rehuvaraston ovesta ulos ja nappasin mukaani ison säkin. Kävin täyttämässä säkin tuoreella heinällä. Takaisin tultuani levittelin säkin sisällön appeen päälle. Rouvat tungeksivat herkkujen ääreen.

Täytin säkin jälleen, mutta turpeella. Täytin myös ison saavin turpeella. Jätin säkin ja saavin navetan sisäpuolelle, lähelle rehuvaraston ovea. Sitten hain harjan ja siivosin takakäytävät turpeesta. 

Lantakoneen vikailmoituksen kuittasin ja laitoin sen päälle. Menin aseman kautta siivoamaan parsia. Justiinsa kohdallani lantakoneen köysi petti ja sain kaikki paskat silmilleni. Naamari muistutti dalmatialaista.. Menin sitten ottamaan lantakoneesta virrat pois. Kävin siivoamassa ne parret.

Viimeiseksi otin kuvan uudesta sonnivasikasta. Tässä esittäytyy Eniro:

Ursalle ei enää tuore maistunut, joten levittelin loput herkut ämpäristä pikkuvasikoiden eteen ( 2-4kk ikäiset) . Ne alkoivat tyytyväsenä mussuttaa.